Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun kissan ruokintaan ei kiinnitetty lainkaan huomiota, sillä kissahan on vuosisatojen ajan elänyt ihmisten kanssa symbioosissa, pitäen huolen ihmisten ruokavarastoja nakertavista hiiristä, ja tämä yhteiselo onkin ollut todella toimivaa kaikkien osapuolien kannalta. Hiirille ihmisten asumusten lähellä on riittänyt niille sopivaa ruokaa niin hyvin, että ne ovat voineet lisääntyä erinomaisesti, kissat taas puolestaan ovat erikoistuneita hiiren pyytäjiä ja ihmiset taas puolestaan ovat pitäneet hiiriä jatkuvana riesana, koska ne pilaavat elintarvikkeet ja levittävät sairauksia. Tilanne on kuitenkin muuttunut kun ihmiset ovat siirtyneet maaseudulta kaupunkeihin ja lemmikit heidän mukanaan. Toki hiiret edelleen ovat olemassa, mutta kissojen asema on muuttunut työkissasta "rakkaaksi lemmikiksi", ja näin myös toimenkuva on muuttunut saalistajasta sylinvaltaajaksi. Kissa ei enää elätä itseään saalistamalla ruokansa, vaan "saalistajana" toimivatkin heidän omistajansa.
Kissa on lihansyöjä, ja kaiken lisäksi niin taitava saalistaja, että se on voinut elää "leveästi" kautta aikojen. Jopa niin leveästi, ettei ruuasta tarvitse ottaa kaikkea hyötyä irti, ja lisäksi ruuan suhteen voi nirsoilla. Kissa on äärimmäisen tarkka ruokansa laadusta, eikä se todellakaan suostu syömään pilaantunutta ruokaa. Lisäksi hiiren liha on ravintoarvoltaan erittäin korkealuokkaista. Nämä seikat aiheuttavatkin kissan omistajille jatkuvaa päänvaivaa, sillä myös nykypäivän kissan ruokinnan tulee täyttää nämä molemmat vaatimukset. Olla laadultaan niin hyvää, että kissa suostuu sitä syömään ja toisaalta sisältää kaikki kissan tarvitsemat ravintoaineet, sopivassa suhteessa.
Kissanruokintakeskustelut ovat muuttuneet todella merkittävästi hyvin lyhyessä ajassa. Muistan hyvin ajan jolloin valistus keskittyi perustelemaan miksi kissa tarvitsee erityisesti kissalle tarkoitettua ruokaa, etteivät ihmisten ruokajätteet eikä edes koiranruoka riitä kissan vaativiin tarpeisiin. Vaikkei tämäkään ole vielä kaikille kissanomistajille selvää, nykyään kuitenkin on vastassa täysin toisenlaiset haasteet ruokintakeskusteluissa. Nettiaikakaudelle tyypillisenä piirteenä on mukaan tullut erilaisten koulukuntien näkemykset oikeasta ja väärästä ruokinnasta, usein hyvin yksipuolisena näkemyksenä suuntaan ja toiseen.
Ongelmana netissä kuitenkin on se, että lukijoiden on erittäin vaikeaa erottaa oikeaa tietoa väärästä. Väärät väittämät on helppoa kertoa myyvinä juttuina. Viranomaisten selvitykset, lait ja tieteelliset tutkimukset taas ovat niin tylsää ja vaikeaselkoista luettavaa, ettei monikaan jaksa niihin perehtyä. Tavalliset ihmiset tuovat oman lisänsä keskusteluihin, unohtaen usein täysin sen, että myös eläinten ruokintaa säädellään hyvinkin tiukalla lainsäädännöllä, jotka on tehty suojelemaan ihmisiä niin kuluttajina kuin elintarvikkeiden syöjinä, mutta myös eläimiä ja ympäristöä. Tässä suhteessa me olemme erinomaisessa asemassa, sillä rehu- ja elintarviketuotannon säätely on EU-tasoista ja EU-rehulainsäädäntö on erittäin tiukka, mutta lisäksi alueena EU on niin laaja, ettei lemmikkieläintoimittajilla ole mahdollisuuksia olla huomioimatta näitä määräyksiä. Toinen usein unohdettu tosiasia on se, että rehulainsäädäntö koskee yhtä lailla raakana myytäviä eläimille tarkoitettuja lihoja kuin niistä valmistettuja tuotteitakin eli ne ovat lähes samalla viivalla, laissa on vain pari poikkeusta raakana myytävien tuotteiden osalta.
Tähän artikkeliin keräsin merkittävimmät lainsäädännöstä löytyvät asiat siltä osin kuin ne koskevat kissan ruokaa, erityisesti eläinkunnasta saatavien tuotteiden osalta, koska se kissanruuassa on erityisen merkittävässä asemassa.
Rehulaki
Lemmikkieläinten ruokintateollisuutta siis säätelee rehulaki. Laissa on säädetty ainoastaan pääpiirteet, yksityiskohtaiset säädökset on annettu rehulain nojalla maa- ja metsätalousministerin rehupäätöksissä ja -asetuksissa, joista pääosa perustuu EU-direktiiveihin.
Rehulain tavoite on eläintuotannon ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden laadun turvaamiseksi edistää hyvälaatuisten ja turvallisten rehuvalmisteiden käyttöä sekä asianmukaisten tietojen antamista rehuvalmisteista. Rehuvalmisteiden yleisinä laatuvaatimuksina todetaan, että eläinten ruokintaan käytettävä rehuvalmiste ei saa sisältää sellaisia määriä haitallisia aineita, tuotteita tai eliöitä, että sen käytöstä voi aiheutua eläintuotteisiin laatuvirheitä taikka vaaraa ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Laissa todetaan myös, ettei rehuvalmisteita liikkeelle laskettaessa ostajille saa antaa tietoja, jotka johtavat harhaan rehuvalmisteen nimen, valmistustavan, sisällyksen, alkuperän, laadun, määrän, koostumuksen, vaikutuksen tai tuotantovaikutusten taikka muiden seikkojen osalta. Näiden perusperiaatteiden varmistamiseksi laissa keskitytään pitkälti siihen, miten lain periaatteita valvotaan.
Suomessa elintarvikkeiden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontatehtäviä hoitaa maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira. Voin suositella lämpimästi Eviran sivuja, jos haluat tutustua tarkemmin aiheeseen. Rehuja koskevat tiedot on koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi osoitteeseen http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/, joista merkittävimmät lemmikkieläinten ruokintaa koskevat asiat seuraavaksi.
Rehuihin liittyvää sanastoa
Rehulla tarkoitetaan mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan ruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukien lisäaineet. Lemmikkieläinten rehun nimitykseksi sallitaan myös "lemmikkieläinten ruoka".
Rehuaineella tarkoitetaan kasvi- tai eläinperäisiä tuotteita, joiden pääasiallinen tarkoitus on täyttää eläimen ravitsemukselliset tarpeet, sellaisenaan, tuoreena tai säilöttynä, tai näiden tuotteiden teollisen tuotannon oheistuotteita sekä aineita, jotka on tarkoitettu eläinten ruokintaan sellaisenaan tai prosessoinnin jälkeen taikka rehuseosten valmistukseen tai esiseosten kantaja-aineeksi.
Rehuseoksella tarkoitetaan vähintään kahdesta rehuaineesta koostuvaa seosta, joka on tarkoitettu eläinten ruokintaan täysrehuna tai täydennysrehuna, riippumatta siitä, sisältääkö se lisäaineita.
Täysrehulla tarkoitetaan rehuseosta, joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi.
Täydennysrehulla tarkoitetaan rehuseosta jossa on korkeita pitoisuuksia tiettyjä ravintoaineita, mutta joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi vain, jos stä käytetään yhdessä muiden rehujen kanssa.
Erityisravinnoksi tarkoitetulla rehulla tarkoitetaan rehua, joka voi tyydyttää jonkin erityisen ravitsemuksellisen tarkoituksen tietyn koostumuksensa tai valmistusmenetelmänsä vuoksi ja eroaa siten tavanomaisesta rehusta. Erityisravinnoksi tarkoitetut rehut vaativat hyväksymismenettelyn.
Rehualan toimijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka vastuulla on vaatimusten noudattaminen valvontaansa kuuluvassa rehualan yrityksessä.
Merkinnöillä tarkoitetaan rehuun liittyviä ja siihen viittaavia tai sen mukana olevia mainintoja - myös mainontatarkoituksessa lisättyjä mainintoja tai tietoja - kyseisen tuotteen pakkauksissa tai muuten tuotteeseen liittyviä asiakirjoja, tiedotteita, vyötteitä jne. myös internetissä.
Vähimmäissäilyvyydellä tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka ajan merkinnöistä vastaava henkilö takaa rehun oikeissa varastointiolosuhteissa säilyttävän ilmoitetut ominaisuutensa; koko rehun osalta voidaan ilmoittaa vain yksi vähimmäissäilyvyysaika, joka määräytyy kunkin ainesosan vähimmäissäilyvyysajan perusteella.
Lemmikkieläimellä tarkoitetaan sellaista eläintä, jota ruokitaan, kasvatetaan tai pidetään mutta jota ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi yhteisössä.
Lääkerehulla tarkoitetaan eläinlääkettä tai eläinlääkkeen ja rehun sekoitusta, joka valmistetaan valmiiksi markkinoille ja on tarkoitettu sellaisenaan eläimille syötettäväksi sairautta parantavien tai ehkäisevien tai muiden lääkkeellisten ominaisuuksiensa vuoksi.
Lainsäädäntö ei tunne ravintolisiä, terveysvaikutteisia rehuja tai uusrehuja, eikä näillä nimillä voi siten rehuja saattaa markkinoille.
Rehujen merkinnät (aikaisemmin tuoteseloste)
Kaikissa rehuissa tulee olla etiketti (mikä tahansa rehun pakkaukseen liitetty lappu, merkki, kuva tai muu kuvaus) - irtotavarana myytävissä tuotteissa se voi kuitenkin olla erillinen asiakirja, josta löytyvät pakolliset merkintätiedot. Merkinnät liittyvät tuotteen turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen. Rehujen merkinnät ovat myös käyttäjälle ensisijainen tiedon lähde rehujen käyttötarkoituksesta, koostumuksesta, rajoituksista ja muista oleellisista rehun käyttöön liittyvistä tekijöistä. Merkinnöistä vastaa se toimija, joka joko valmistaa tuotteen tai saattaa tuotetta markkinoille ja tämän toimijan yhteystiedot on ilmoitettava. Kolmansista maista tuotavien rehujen tiedoissa tulee myös näkyä tuotteen valmistajan yhteystiedot tai tunnistenumero.
Pakkauksen merkinnöissä, esitteissä, mainoksessa tai muuten markkinoinnin yhteydessä on rehusta annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot ja ne on esitettävä selkeästi, pysyvästi helposti havaittavassa paikassa. Merkinnät tai esillepano eivät saa johtaa harhaan. Lainsäädäntö määrittää pakolliset merkinnät eri tilanteissa, mutta niiden lisäksi myös vapaaehtoiset merkinnät ovat sallittuja, edellyttäen että yleisiä pakollisia merkintäperiaatteita noudatetaan. Vapaaehtoisille merkinnäille on tietyjä lisäehtoja.
Rehuaineiden ja rehuseosten merkinnöissä ja esillepanossa voidaan kiinnittää erityistä huomiota johonkin rehussa olevaan tai siitä puuttuvaan aineeseen, erityiseen ravitsemukselliseen ominaisuuteen, menetelmään tai näihin liittyvään vaikutukseen. Väittämän tulee olla puolueeton, todennettavissa ja käyttäjän ymmärrettävissä. Väittämän tueksi on oltava saatavissa tieteellinen vahvistus kun tuote saatetaan markkinoille. Se on toimitettava Eviralle pyydettäessä. Ravinnonsaannin optimointia ja fysiologisen tilan tukemista tai turvaamista koskevat väittämät ovat sallittuja, mutta lääkinnällisten ja terveyteen liittyvät väittämät ovat sallittuja vain lääkerehuissa tai erityisravinnoksi tarkoitetuissa rehuissa.
Merkinnöissä ilmoitetut pitoisuudet ovat pitoisuuksia rehun painosta ellei toisin mainita.
Pakollisia merkintöjä ovat: rehutyyppi (rehuaine, täysrehu, täydennysrehu), merkinnöistä vastaava rehualan toimija, hyväksyntänumero, eränumero, nettomäärä, luettelo rehun lisäaineista ja kosteuspitoisuus tiettyjen rajojen puitteissa. Lisäaineista tulee ilmoittaa nimi tai tunniste/E-numero, lisätty määrä sekä funktionaalisen ryhmän nimi tai luokka paitsi funktionaalisiin ryhmiin säilöntäaineet, hapettumisenestoaineet tai väriaineet -ryhmiin kuuluville lisäaineille riittää merkintä vain funktionaalisesta ryhmästä.
Rehuseoksissa tulee lisäksi olla merkintä eläinlajista tai -ryhmästä, joille rehuseos on tarkoitettu, käyttöohjeet, valmistajan tiedot, vähimmäissäilyvyys, koostumus ja ravintoainemerkinnät. Lemmikkieläinten rehuissa koostumus voidaan ilmoittaa rehuaineen sijaan myös rehuaineryhmän nimellä (luettelo rehuaineryhmistä). Rehuaineen / -ryhmän nimet mainitaan painon mukaan alenevassa järjestyksessä kukin rehuaine tuorepainonsa mukaan. Luettelossa voidaan ilmoittaa myös painoprosentit. Painoprosentti on ilmoitettava, jos sen esiintymistä korostetaan merkinnöissä sanoin, kuvin tai graafisin merkein.
Ravintokoostumuksen merkinnöistä ovat kissanruuissa pakollisia raakavalkuainen, raakakuitu, raakarasva, ja tuhka. Jos aminohapot, vitamiinit tai hivenaineet ilmoitetaan 'ravintoaineet ja pitoisuudet' -otsikon alla, on ilmoitettava niiden kokonaismäärä. Kannattaa huomioida, että tämä on eri asia kuin lisäaineiden ilmoittaminen - Lisäaineet-kohdassa ilmoitetaan vitamiinien ja hivenaineiden osalta lisätty määrä.
Erityisravinnoksi tarkoitetun rehun merkintöihin on edellä mainittujen pakollisten tietojen lisäksi esitettävä rehutyypistä maininta "erityisruokavalio" sekä käyttötarkoitus (tietyin menetelmin) sekä maininta siitä, että ennen rehun käyttöä on pyydettävä eläinravitsemuksen asiantuntijan tai eläinlääkärin lausunto.
Lemmikkieläinten ruuan etiketissä on ilmoitettava maksuton puhelinnumero tai muu yhteydenottokeino esim. internet-osoite, josta ostaja saa tiedot pakollisiin merkintöihin kuulumattomista lisätyt rehun lisäaineet ja ne lisätyt rehuaineet, joista on käytetty rehuaineryhmän nimeä.
Rehuissa sallitut lisäaineet
Rehun lisäaineita käytetään eläinten ruokinnassa parantamaan rehun raaka-aineiden tai eläintuotteiden
ominaisuuksia, tyydyttämään eläinten ravitsemuksellisia tarpeita, edistämään eläintuotantoa vaikuttamalla
erityisesti suoliston mikrobistoon tai rehujen sulavuuteen, tuomaan eläinten ravintoon aineita, jotka edistävät
erityisiä ravitsemuksellisia tavoitteita, täyttämään ravitsemuksen hetkellisiä erityistarpeita tai estämään
tai vähentämään eläinten ulosteiden aiheuttamia haittoja taikka parantamaan eläimen ympäristöä. Lisäaineista
säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä ja vain EU:ssa hyväksyttyjä lisäaineita saa yhteisössä saattaa
markkinoille, käyttää tai prosessoida. Lisäaineilta vaaditaan hyväksymistä varten osoitus tehokkuudesta ja
haitattomuudesta ihmisille, eläimille ja ympäristölle ja ne ovat voimassa 10 vuoden ajan, jonka jälkeen hyväksyntä on uudistettava.
Sallituista lisäaineista pidetään rekisteriä internetissä
osoitteessa http://ec.europa.eu/food/food/animalnutrition/feedadditives/registeradditives_en.htm
(ainoastaan englannin kielisenä, poiketen normaalista käytännöstä EU-sivuilla).
Vapaaehtoiset merkinnät
Rehujen merkinnöissä voi pakollisten merkintöjen lisäksi olla vapaaehtoisia merkintätietoja edellyttäen, että yleisiä periaatteita noudatetaan niin väittämissä, kuvissa, logoissa kuin kaupallisissa nimissäkin. Tietojen on oltava objektiivisia, mitattavissa tai perusteltavissa eivätkä ne saa johtaa kuluttajaa harhaan.
Jokainen rehuun lisätty lisäaine voidaan merkitä 'lisäaineet' otsikon alle. Nimen lisäksi voidaan ilmoittaa tunniste-/E-numero, lisäaineluokka tai funktionaalinen ryhmä sekä lisätty määrä. Ravitsemuksellisten lisäaineiden osalta on kuitenkin lisätty määrä ilmoitettava, jos lisäaine halutaan merkitä.
Ravintoaineissa voidaan ilmoittaa ravitsemuksellisten lisäaineiden kokonaismäärä. Kaikki muutkin ravintoaineet voidaan ilmoittaa kullekin eläinlajeille pakollisten tietojen lisäksi. Myös energia-arvot voidaan ilmoittaa.
Luomurehujen / muuntogeenisten rehujen merkinnöistä
Luomurehut voidaan merkitä kahdella tavalla, joista merkintä "luonnonmukaisesti tuotettu" voi koskea lemmikkieläinrehuja. Luomurehujen valvontajärjestelmään kuuluvan toimian rehun tuoteselosteessa on merkintä "Luonnonmukaisesti tuotettu", jos vähintään 95% rehun kuiva-aineesta on luonnonmukaisesti tuotettua ja tuoteselosteesta löytyy Eviran luomuvalvonnan tunnusnumero FI-EKO-201.
Rehun muuntogeeninen ainesosa merkitään lisäämällä ko. ainesosan perään sulkeisiin joko maininta "muuntogeeninen (ainesosan nimi)" tai maininta "valmistettu muuntogeenisestä (ainesosan nimi)". Merkintä voidaan tehdä myös alaviitteellä. Merkintä on yleisesti ottaen pakollinen.
Eläinperäiset sivutuotteet
Erityishuomiota on kiinnitetty myös eläinperäisiin sivutuotteisiin. Ne luokitellaan tautiriskin perusteella kolmeen ryhmään, joista vain pienimmän riskin (luokan 3) sivutuotteita saa käyttää lemmikkieläinten rehuissa, riskialtteimpia (luokan 1) sivutuotteita ei saa käyttää lainkaan rehukäytössä.
Eviran laatiman soveltamisoppaan VIII: Sivutuoteasetuksen mukainen opas turkiseläinten, tarhakoirien ja lemmikkieläinten rehua valmistaville laitoksille mukaisesti seuraavat sivutuotteet ovat sallittuja lemmikkieläinten ruoiksi ja puruluiksi.
Raakana myytävän lemmikkieläinten ruoan valmistukseen saa käyttää teurastamoiden luokan 3 sivutuotteista seuraavia:
- Teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, mutta joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu ihmisravinnoksi, kuten esimerkiksi kieli, kateenkorva, kurkunpää, päänlihat, hetulat, henkitorvi, ruokatorvi, keuhkot, sydän, sydämen kanta, väliliha, maksa, perna, munuaiset, munuaisrasvat, sisärasvat, virtsa- ja sukupuolielimet, tarkastetut utareet, haima, ihra, nahat, aivot ja selkäydin sekä sian sorkat, korvat ja saparot. Märehtijöiden vastaavia elimiä voidaan käyttää, mikäli ne eivät sisällä TSE-riskiainesta ja eläimet on lainsäädännön niin vaatiessa testattu TSE-tautien varalta negatiivisin tuloksin
Muissa lemmikkieläinten ruoissa saa lisäksi käyttää teurastamoiden luokan 3 sivutuotteista seuraavia:
- naudan, lampaan, vuohen ja poron pötsi ilman rehusisältöä sekä verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha, sian, siipikarjan ja hevosen maha ja suolisto suoliliepeineen
- veri muista eläimistä kuin märehtijöistä, jos ne on hyväksytty ante mortem - tarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaaviksi
- veri naudoista, lampaista ja vuohista, jotka ovat ante- ja post mortem - tarkastuksessa hyväksytty ihmisravinnoksi kelpaaviksi
- luut lihantarkastuksessa hyväksytyistä poron ja hevosen ruhoista sekä nautojen, lampaiden ja vuohien luut soveltuvin osin lukuun ottamatta TSE-riskiainekseksi luokiteltavia luita
- post mortem-lihantarkastuksessa hyväksyttyjen ruhojen elintarvikkeeksi hylätyt, mutta rehukäyttöön soveltuvat osat ja elimet, joissa ei ole merkkejä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista, kuten kaulalihat pistokohdasta, vertymät, steriilit niveltulehdukset ja nivelrikot
- leikkaamoista muun muassa rasvat ja luut soveltuvin osin sekä muut poistettavat osat, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, kuten lihaksensisäiset vertymät tai lattialle pudonnut liha
Lihavalmistelaitosten sekä maito-, kala- ja muna-alan laitosten sivutuotteet:
- entiset eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät entiset elintarvikkeet, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai niiden valmistuksessa tai pakkauksessa on esiintynyt ongelmia tai vikoja, joiden takia ko. ainesta ei lasketa elintarvikekäyttöön. Aines ei kuitenkaan saa aiheuttaa vaaraa ihmisille tai eläimille, se ei saa sisältää vieraita esineitä tai materiaaleja, eikä se liiallisesti käytettynä saa huonontaa rehun laatua. Jos ko. ainesta käytetään rehun valmistuksessa, tulee se ottaa huomioon myös tuoteselosteissa muun muassa raakarasvojen, proteiinien ja suolapitoisuuden osalta. Tämä tekee entisten eläinperäisten elintarvikkeiden käytön hyvin ongelmalliseksi, ellei jatkuvasti käytetä vakioainesta. Entisiä eläinperäisiä elintarvikkeita ei tulisi käyttää viimeisen käyttöpäivän umpeuduttua.
- maito ja maitopohjaiset tuotteet, jotka on käsitelty sivutuoteasetuksen liitteen VII luvun V mukaisesti
- kala-alan laitoksista ja kalastusaluksista muun muassa kalanperkuujäte
- munapakkamoista ja munavalmistelaitoksista muun muassa munien kuoret, munajäte ja elintarvikkeeksi hylätyt munat
Lemmikkieläinten ruoiksi soveltumattomat tai kielletyt sivutuotteet
Luokan 3 sivutuotteista rehunvalmistukseen sopimattomat tuotteet muun muassa
- märehtijöiden ja sikojen sappirakon sisältö (laatuvirhe)
- villa, karva, turkikset, sianharjakset, höyhenet, sarvet ja kaviot (rehukäyttöön sopimattomat)
- ruokajäte (lainsäädännön kieltämä)
- lanta ja avatun ruuansulatuskanavan sisältö (päätös 2004/217/EY)
Edellä mainittu lista kattaa MMM:n päätöksen 41/1999 liitteessä 3 määritellyistä tuoteryhmistä seuraavat ryhmät (jotka on tuoteselosteessa ilmoitettava joko rehuaineina tai rehuaineryhminä):
- liha- ja eläinperäiset tuotteet
- kala- ja kalaperäiset tuotteet
- maito ja maitovalmisteet
- munat ja munavalmisteet
- rasvat ja öljyt
- nilviäiset ja äyriäiset
Lista rehuaineryhmistä, joita voidaan käyttää lemmikkieläinten rehujen tuoteselosteissa, artikkelin lopussa
Purkkiruokien tuoteselosteissa käytetään useimmiten rehuaineryhmiä, sen sijaan kuivamuonien tuoteselosteissa käytetään usein rehuaineita. Seuraava lista maaeläimistä peräisin olevista tuotteista löytyy puolestaan MMM:n päätöksen 40/1999 liitteestä 2.
9. Maaelämistä peräisin olevat tuotteet
| Nimi | Kuvaus | Pakolliset ilmoitukset |
| 9.01 Lihajauho | Lämminveristen maaeläinten ruhoista tai ruhonosista kuumentamalla, kuivaamalla ja jauhamalla saatu tuote, josta rasva on tarvittaessa osittain poistettu uuttamalla tai fysikaalisella käsittelyllä. Se ei saa sisältää sorkkia, sarvia, harjaksia, karvoja ja höyheniä eikä ruuansulatuskanavan sisältöä (Raakavalkuaispitoisuus vähintään 50 % kuiva-aineesta, kokonaisfosforipitoisuus enintään 8%) | Raakavalkuainen Raakarasva Hehkutusjäännös Kosteus, jos > 8 % |
| 9.02 Lihaluujauho | Lämminveristen maaeläinten ruhoista tai ruhonosista kuumentamalla, kuivaamalla ja jauhamalla saatu tuote, josta rasva on tarvittaessa osittain poistettu uuttamalla tai fysikaalisella käsittelyllä. Tuote ei saa sisältää käytännöllisesti katsoen ollenkaan sorkkia, sarvia, harjaksia, karvoja ja höyheniä eikä ruuansulatuskanavan sisältöä. | Raakavalkuainen Raakarasva Hehkutusjäännös Kosteus, jos > 8 % |
| 9.03 Luujauho | Lämminveristen maaeläinten luusta, josta rasva on suurimmaksi osaksi poistettu uuttamalla tai fysikaalisella käsittelyllä, kuumentamalla, kuivaamalla tai hienoksi jauhamalla saatu tuote. Tuote ei saa sisältää käytännöllisesti katsoen ollenkaan sorkkia, sarvia, harjaksia, karvoja ja höyheniä eikä ruuansulatuskanavan sisältöä. | Raakavalkuainen Raakarasva Kosteus, jos > 8 % |
| 9.04 Talijäte | Talin, ihran ja muiden uuttamalla tai fysikaalisella käsittelyllä erotettujen eläinperäisten rasvojen valmistuksen yhteydessä syntyvä jäännöstuote. | Raakavalkuainen, Raakarasva, Kosteus, jos > 8 % |
| 9.05 Siipikarjasta valmistettu jauho | Siipikarjan teurasjätteestä kuumentamalla, kuivaamalla ja jauhamalla saatu tuote. Se ei saa sisältää käytännöllisesti katsoen höyheniä. | Raakavalkuainen Raakarasva Hehkutusjäännös HCl:ssä liukenematon hehkutusjäännös, jos > 3,3 % Kosteus, jos > 8 % |
| 9.06 Hydrolysoitu höyhenjauho | Siipikarjan höyhenistä hydrolysoimalla, kuivaamalla ja jauhamalla saatu tuote. | Raakavalkuainen HCl:ssä liukenematon hehkutusjäännös, jos > 3,4 % Kosteus, jos > 8 % |
| 9.07 Verijauho | Lämminveristen teuraseläinten verestä kuivaamalla saatu tuote. Se ei saa sisältää käytännöllisesti katsoen ollenkaan vieraita aineita. | Raakavalkuainen Kosteus, jos > 8 % |
| 9.08 Eläinrasva | Lämminveristen maaeläinten rasvasta koostuva tuote. | Kosteus, jos > 1 % |
| Liha (lemmikkieläimet) | Lämminveristen maaeläinten ruhonosia. Nimessä voidaan ilmoittaa lihan alkuperä. | |
| Liha, kuivattu (lemmikkieläimet) | Lämminveristen maaeläinten ruhonosista kuivaamalla ja jauhamalla saatu sivutuote, josta rasva on poistettu uuttamalla. | Raakavalkuainen Raakarasva, jos > 10 % Kosteus, jos > 8 % |
| Siipikarjanteurasjäte | Siipikarjan teurastuksen sivutuote, joka ei saa sisältää höyheniä. | Raakavalkuainen Raakarasva, jos > 10 % Kosteus, jos > 8 % |
| Teurasjäte | Lämminveristen maaeläinten teurastuksen sivutuote. | Raakavalkuainen Raakarasva, jos > 10 % Kosteus, jos > 8 % |
| Veri | Teurastuksen sivutuote. | |
| Hemoglobiinijauhe | Teurasverestä saatava kuivattu sivutuote. | Raakavalkuainen Kosteus, jos > 8 % |
| Maksajauho | Valmistettu kuivaamalla ja jauhamalla teuraseläinten maksoista. | Raakavalkuainen Raakarasva Kosteus, jos > 8 % |
| Eläinrasva, korkealaatuinen | Lämminveristen maaeläinten osista erotettu rasva, joka ei saa olla härskiintynyttä aistinvaraisesti arvioituna | Kosteus, jos > 1 |
10. Kalat, muut merieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet
| Nimi | Kuvaus | Pakolliset ilmoitukset |
| 10.01 Kalajauho | Kokonaisista kaloista tai kalojen osista, josta öljy on voitu poistaa ja johon liukoinen kalavalkuainen on voitu lisätä, saatu tuote. | Raakavalkuainen Raakarasva Hehkutusjäännös, jos > 20 % Kosteus, jos > 8 % |
| 10.02 Kalaliimavesi, tiivistetty | Kalajauhon valmistuksessa syntyvä tuote, joka on erotettu ja stabiloitu hapottamalla tai kuivaamalla. | Raakavalkuainen Raakarasva Kosteus, jos > 5 % |
| 10.03 Kalaöljy | Kalasta saatava öljy | Kosteus, jos > 1 % |
| 10.04 Puhdistettu ja kovetettu kalaöljy | Kalasta saatava puhdistettu ja hydrattu öljy. | Jodiluku Kosteus, jos > 1 % |
Koiran- ja kissanruokien energia-arvojen laskemisesta ja ilmoittamisesta
Lemmikkieläinten ruokintaan tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot määritellään tiettyjen ravintoaineiden analyysitulosten perusteella ja se saadaan ilmoittaa tuoteselosteessa muuntokelpoisena energiana.
1. Energia-arvon laskentatapa
Koiran- ja kissanruokien energia-arvo, mikäli se ilmoitetaan, on laskettava jäljempänä annetun kaavan mukaisesti ruuan sisältämien tiettyjen ravintoaineiden prosenttiosuuksien perusteella. Kyseinen arvo ilmoitetaan yhden desimaalin tarkkuudella muuntokelpoisena energiana (ME) kilogrammaa kohti käyttäen yksikkönä megajoulea (MJ) seuraavasti:
a) koiran- ja kissanruuat, lukuun ottamatta kissanruokia, joiden kosteuspitoisuus on yli 14 %:
MJ/kg ME:tä = 0,1464 x raakavalkuaisprosentti + 0,3556 x raakarasvaprosentti + 0,1464 x
typettömän uuteaineen prosentti.
b) kissanruuat, joiden kosteuspitoisuus on yli 14 %:
MJ/kg ME:tä = (0,1632 x raakavalkuaisprosentti + 0,3222 x raakarasvaprosentti + 0,1255 x
typettömän uuteaineen prosentti) - 0,2092
Muita huomioita
MMM:n päätöksen 41/1999 liitteessä 1 määritellään aineet joita ei saa sekoittaa rehuseoksiin. Niistä voisi mainita mm. ruuansulatuskanavan sisällön, parkkiaineilla käsitellyt vuodat ja niiden jätteet, puu, sahanpuru eikä muuta puusta peräisin olevia tuotteita, jotka on käsitelty puunsuoja-aineilla, yhdyskuntajätteet ja tarkasti luetellut muut jätteet, pakkaukset tai pakkausten osat, jne.
Lemmikkiruoan lämpökäsittelyn osalta säädetään että täyssäilykkeenä myytävän ruoan lämpökäsittely on hoidettava siten, että Fc-arvo on vähintään 3, muiden purkkiruokien lämpökäsittely tulee hoitaa kuumentamalla se läpikotaisin vähintään 90-asteeseen. Myös puruluut jne. on käsiteltävä siten, että mahdolliset taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Pakkausten tulee estää vuodot ja kaikkien tuotteiden jälkisaastuminen on estettävä.
Eviran soveltamisoppaassa VIII otetaan kantaa myös yleistyneeseen BARF-ruokintaan (Bone and Raw Food), tosin vain koirien ruokinnan osalta. BARF-ruokinnassa koiria ruokitaan mm. raaoilla, lihaisilla luilla, suosittuja ovat siipikarjan ja sian luut. Kyseinen aines saattaa huolimattomasti käsiteltynä aiheuttaa terveysongelmia koirilla sekä terveysriskin erityisesti kotitalouksissa, joissa on pieniä lapsia. Terveysriskin kotitalouksissa voi aiheuttaa raaoissa tuotteissa mahdollisesti esiintyvät tautia aiheuttavat mikrobit, kuten salmonella- ja kampylobakteerit. Koirilla mikrobiologisten riskien lisäksi raa’at siipikarjan ja sian luut saattavat aiheuttaa suolisto-ongelmia. Jos lemmikkieläinten ruokia valmistava laitos kuitenkin päätyy laskemaan myyntiin raakoja siipikarjan ja sian luita, on tuoteselosteisiin syytä laittaa varoitus tuotteen sisältämistä riskeistä. Lisäksi ostajalle on syytä korostaa, että ruokinta aloitettaisiin vain, jos omistaja on perehtynyt BARF-ruokintaan. Mikrobiologisten riskien välttämiseksi on tuotteen alkuperään syytä kiinnittää erityistä huomiota.
B. Rehuaineryhmät, jotka voidaan ilmoittaa yksittäisten rehuaineiden nimen sijasta lemmikkieläinten rehuseoksissa
| Rehuaineryhmä | Määritelmä |
| 1. Liha- ja eläinperäiset tuotteet | Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt lämminverisistä maaeläimistä saatavat lihaisat osat sekä lämminveristen maaeläinten ruhojen tai ruhonosien käsittelyssä syntyvät valmisteet ja tuotteet. |
| 2. Maito ja maitovalmisteet | Tuoreet tai asianmukaisesti käsitellyt valmisteet ja niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet. |
| 3. Munat ja munavalmisteet | Tuoreet tai asianmukaisesti käsitellyt munavalmisteet sekä niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet. |
| 4. Rasvat ja öljyt | Eläin- ja kasvirasvat sekä -öljyt |
| 5. Hiivat | Tapetut ja kuivatut hiivasolut |
| 6. Kalat ja kalatuotteet | Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt kalat tai niiden osat sekä niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet |
| 7. Vilja | Vilja jauhatusasteesta riippumatta, tai viljan tärkkelyspitoisesta endospermistä valmistetut tuotteet |
| 8. Kasvikset | Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt kasvikset ja palkokasvit |
| 9. Kasviperäiset tuotteet | Erityisesti viljan, kasvisten, palkokasvien ja öljykasvien siementen käsittelyssä syntyvät tuotteet |
| 10. Kasvivalkuaistiivisteet | Kasviperäiset tuotteet, joissa valkuainen on prosessoimalla rikastettu vähintään 50 % raakavalkuaista kuiva-aineesta sisältäväksi tiivisteeksi ja joiden valkuaisen rakennetta on voitu muuttaa. |
| 11. Kivennäiset | Eläinten rehuksi sopivat epäorgaaniset aineet |
| 12. Sokerit | Erilaiset sokerit |
| 13. Hedelmät | Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt hedelmät |
| 14. Pähkinät | Pähkinöiden sydämet |
| 15. Siemenet | Siemenet sellaisenaan tai karkeaksi murskattuna |
| 16. Merilevä | Tuore tai asianmukaisesti käsitelty merilevä |
| 17. Nilviäiset ja äyriäiset | Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt nilviäiset, äyriäiset, kuorelliset merieläimet sekä niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet |
| 18. Hyönteiset | Hyönteiset ja niiden kehitysasteet |
| 19. Leipomotuotteet | Leivät, kakut, keksit ja makaronivalmisteet |
Lähteet:
- Elintarviketurvallisuusvirasto Evira > Eläimet > Rehut sekä kyseisillä sivuilla viitatut lait, asetukset ja päätökset
- EU-rehulainsäädäntö
- Kansallinen rehulainsäädäntö
- EUROPA - Food Safety - From the Farm to the Fork
©Tarja Laakso 2010